Tänä iltana nyt sitten alkaa remppa oikeasti. Hurjinta tässä on se,
ettei tiedä mitä on vastassa - tänään siis tarkoituksena päästä
kurkkimaan, että mitä sisäkaton pohjalla on. Sen jälkeen pitäisi tietää,
millaista kattopaneelia lähdetään huomenna ostamaan, jotta se saadaan
joskus kiinnikin.
Omat ajatukset menevätkin sitten täysin samalla linjalla - vielä ei tiedä ehditäänkö hyvin vai tuleeko kiire. Otsaani voisikin siis laittaa seuraavan Googlesta löydetyn kyltin:
Eilen illalla käytiin talolla ja silloin tuntui, että hyvinhän tässä ehditään. Sitten mentiin nykyiseen kotiin ja iski epätoivo - pelkkään muuttamiseen voisi käyttää sen kaksi viikkoa, saati että pitää vielä rempatakin! Aamulla oli vielä epätoivo valloillaan, kun tuntuu jo nyt pahalta, että kuinka paljon poika joutuu nyt kestämään "odota hetki, äiti tulee ihan kohta" ja "rakas, älä mene sinne, siellä on nyt vähän vaarallista" -kommenttiraitoja. Mutta nyt on taas luottavainen olo - jos vaan saadaan tapetit hyvin irroitettua, tulee kolme huonetta viidestä melko helposti. Ja se taas tarkoittaa, että päästään muuttamaan tavaroita jo, vaikkei ite vielä muutettaisi.
Lisäksi toivoa tuo ystävät ja perhe. Vanhemmat ja isovanhemmat ovat apuna sekä remontissa että lastenhoidossa. Myös opiskelukaverit ovat luvanneet auttaa, joten raavaita kantajia sekä innokkaita puistossa keinujia löytyy. Ei voi olla kuin kiitollinen. Meillä vietetään syksyllä varmaan muutama rento saunailta kiitoksina ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti